NALLIN VENLA - virtuaalihevonen

Perustiedot

Nimi	Nallin Venla	Rekisterinumero
Rotu	Suomenhevonen	Sukupuoli	Tamma
Sk, väri	156cm	Syntynyt	10.01.2013 ()
Koulutustaso		Painotuslaji
Kasvattaja	Mariella	Omistaja	Jey / VRL-12407
Kotitallina toimii	Nallikallio	Hoitaja	Etsitään / päiväkirja

Täyttää 4 vuotta 01.02.2013 / ikääntyy satunnaisesti.

Luonnekuvaus

Venla on ehkä maailman helpoin hevonen hoitaa, ainakin niistä tuntemistani. Hoitotoimissa se tuntuu juurtuvan niille sijoilleen ja liikkuu vasta kun on aivan pakko. Käskyttäminen menee usein kuuroille korville, joten äänen käyttö on sallittua. Ratsastaessa tamma on nöyrä, mutta kestää oman aikansa saada tammaan vähän vauhtia. Venla on aluksi tahmea liikkumaan, mutta päättäväinen ratsastaja saa napakoilla avuilla kaivettua tammaan eloa ja liikettä. Kouluratsastus on tahmeudesta huolimatta selvästi tamman laji.

Innokkaille harjaajille Venla on juurikin se oikea puunattava ja usein ne innokkaimmat kuitenkin kyllästyvät nopeasti, sillä tamma ei tee elettäkään kertoakseen ettei jaksa enää seistä paikoillaan. Harjauksen aikana ainoat liikkeet ovat rennosti lerppuva alahuuli sekä painon siirtäminen takajalalta toiselle. Vesi on hieman kammotus Venlan mielestä, mutta kammoaminen jää jalkojen nosteluun, enempää ei jaksa. Neiti on taluttajien unelma, kävelee sinne minne ihminenkin ja samaa vauhtia. Venla on ehkä hieman unelmoivaa tyyppiä, saattaa jäädä tuijottamaan tyhjyyteen tuosta noin vaan.

Venla on nöyrä ratsastaa ja sopii miltei kaikille. Kokemattomat ovat ehkä tamman suosikkeja, koska ei tarvitse tehdä mitään! Tämä suomenneiti on erittäin taitava luistamaan hommista ja sen tulee jokainen selkään menijä huomaamaan. Selästä käsin voi tuntua, että hitsit täähän kulkee, mutta oikeasti meno näyttää hieman kuolleelta. Uskokaa tai älkää, tamma osaa loistaa kouluratsastuksessa, mutta siihen tarvitsee lihaksia ja pitkää pinnaa. Venla on hitaasti syttyvä, mutta kun syttyy, niin on oikein näppärän näköinen ja tasainen ratsastaa. Esteet eivät herätä tammassa minkäänlaista innostusta, vaikka niistä yli pääseekin, jopa ihan ketterästi. Ei kummastele edes erikoisesteitä. Venla on toiselta nimeltään maastomopo, oli kyseessä laukkasuora tai mutkikas metsäpolku, niin tamma vie ratsastajansa turvallisesti paikasta toiseen. Todella varmajalkainen ja vaikka hieman juntti, niin laukassakaan ei tarvitse pelätä kompastelua. Venlan kanssa maastoilu on oikeasti nautinto.

Sukutaulu

i. Taikakuun Velho SV-II	ii. Fiktion Hurrikaani VIR MVA Ch, KTK-II	iii. Keijun Kuje VIR MVA Ch, KTK-I, KRL-I
		iie. Koistilan Helmi VIR MVA Ch, KTK-II, KRJ-I, SV-I, YLA3
	ie. Milkan Wieno	iei. Milkan Kukereima KRJ I, YLA2
		iee. Sannin Willatar SLA-II, KRJ-II, YLA2, Jälk.C
e. Jäpäkän Aada SLA-II, YLA2 ja KRJ-III	ei. Heinämäen Eemil SLA-II	eii. Aavan Karolus YLA2, SLA-II
		eie. Kimovaaran Lokus
	ee. Lakean Vinteli SLA-I, YLA2, KTK-III	eei. Lakean Tukkijätkä VIR MVA Ch, SLA-I, YLA2, KTK-II
		eee. Lakean Lispetti SLA-I, YLA2, KERL-III, KTK-III, KERJ-III

Kilpailukalenteri

Päivämäärä	Kutsu	Laji	Taso	Sijoitus
-	-	-	-	-

Hoito-ohjeet

Loimitus	Ruokinta
» Kovalla sateella vuorellinen sadeloimi » Yli -15 150g vihreä toppaloimi » Kesäisin/laidunkaudella ei loimea ollenkaan	» Kauraa 0,5dl - 0 - 0,5dl » Racing prix 1dl - 0dl - 1dl » Kivennäistä iltaruokaan 0,5dl » Heinää sopivasti jokaisen ruokinnan yhteydessä

Huomioitavaa

» Asuu pihatossa.
» Ei mielellään jätetä yksin pihattoon.

Päiväkirja & valmennukset

Opettelua makupalojen avulla / jey

Venla oli aika villillä tuulella, kun saavuin pihattoon. Ulkona oli aikamoinen lumimyräkkä ja viiltävä tuuli, joten hevoset olivat sisällä, sillä toppaloimetkaan eivät olisi kunnolla tehonneet. Tamma höristeli minua, ja rapsuttelin sitä hieman, ennen kuin näytin sutiset Venlalle. Venla oli kasvanut todella paljon, eikä näyttänyt enää niin huvittavalta pitkine jalkoineen, vaan lihasmassaakin oli alkanut hieman kasvaa luiden ympärille. Olin lämmittelyt kuolaimet valmiiksi ja hyvä niin, etten vahingossa antaisi omalle kasvatilleni huonoja muistoja suitsien laittamisesta! Venla avasi nätisti suunsa toisin kuin äitinsä, ja suitset olivatkin nopeasti tamman päässä. Lähdimme tallustelemaan lumimyräkässä kohti maneesia.

Pieni kävelyhetki ulkona piristi Venlaa huomattavasti, ja tamma alkoi hieman turhaantumaan paikallaan seisoessaan. Tämä ei käy päinkään! Halusin nähdä, kuinka hyvin Venla tottelee ihmistä, joten opastin sen liikkeelle. Kävelin tottakai tamman vieressä, mutta tänään olisi vielä tarkoitus tehdä kaikki harjoitukset liinan päässä. Venla odotti jo innoissaan, milloin pääsisi menemään kovempaa, ja varastikin välillä muutaman raviaskeleen käynnin joukkoon, joten minun piti hieman pidätellä tammaa. Vasta kun se käveli kauniisti kymmenen käyntiaskelta, aloitimme ravaamisen. Eihän siitä tullut mitään, vaan Venla räjähti heti laukkaan, ja menetin otteeni riimunnarusta. Onneksi, onneksi! Venla on hieman hölmö, eikä se lähtenyt omille teilleen, vaan pysähtyi ihmettelemään, miksi jäin hidastelemaan menoa.

Vihdoinkin olimme käyneet perusidean läpi riimunnarun kanssa, joten saatoimme siirtä liinahommiin. Tällä kertaa tamma osasi kulkea nätisti tietyssä askellajissa, eikä lähtenyt varastelemaan. Ihmeistä ihmeellisin oli kuitenkin se, kuinka nopeasti Venla oppisi liinassa peruuttamisen, toisaalta taisivat ne makupalat minun taskussani olla taikasana tähän onnistumiseen. Koska Venla oli vielä erittäin energinen, päätin tarttua takaisin riimunnarusta, ja opastin tamman tötsien luo. Vietimme noin kymmenen minuuttia pujotellen niitä käynnissä, ravissa ja laukassa, joten oli ihan ymmärrettävää, että minä (ja Venla) olimme hieman hengästyneitä treenin loputtua. Kävelimme takaisin hyytävässä ilmassa pihattoon, jossa kuivasin Venlan ja syötin sille loput makupalat. Älä tuomitse, tamma käyttäytyi kokonaisuudessa aivan valloittavasti, puhumattakaan siitä, kuinka syötävän suloinen tamma on!